Purjelentokoneet

Purjelentokoneet

Lentäminen eri muodoissaan on kiehtonut ihmismieltä aina. Jo 850-luvulta saakka on kirjoitettu kertomuksia lentämistä yrittäneistä henkilöistä, jotka pukeutuivat lintujen sulkiin ja hyppäsivät alas kirkon torneista. Näissä yrityksissä kävi lähes poikkeuksetta huonosti, mutta ne saivat aikojen saatossa ihmisen oppimaan esimerkiksi lentämiseen tarvittavasta nostovoimasta, työntövoimasta, ilmanvastuksesta ja massasta. Jo 1800-luvulla ensimmäisen muotonsa saanut purjelentäminen on kuumailmapallojen ohella yksi varhaisimpia lentämisen muotoja, ja se on ollut merkittävä ilmailuharrastus ympäri maailman aina 1930-luvulta nykypäivään asti.

Pääsääntöisesti purjelentokoneista ei löydy minkäänlaista moottoria, vaan ilmassa pysytään ilmavirtausten avulla. Koneita löytyy sekä yksi- että kaksipaikkaisena ja niiden siipien väli voi vaihdella 15 metristä 20 metriin. World Class -kilpailuihin kehitetty puolalainen purjelentokone PW-5 on kooltaan hieman pienempi, sillä sen siipien väli on vain 13,44 metriä. Joihinkin purjelentokoneisiin on lisätty pieni moottori joko lentoonlähtöä tai pelkkää laskeutumista varten. Liitomatkan maksimoimiseksi näiden koneiden moottori vedetään tyypillisesti koneen rungon sisään nousun jälkeen.

Mitä purjelentäminen on?

Purjelentäminen on yksi vaativimmista urheilulajeista maailmassa. Vaikka lentäminen ei sinänsä vaadi harrastajaltaan fyysistä kuntoa, on henkisen kestävyyden ja taktikoinnin taito tässä lajissa sitä merkittävämmässä osassa. Purjelento on lentämisen muoto, jossa moottorivoiman sijaan käytetään nousevia ilmavirtauksia koneen ilmassa pysymiseen. Purjelennon alkajaisiksi täytyy kone saada luonnollisesti taivaalle ja tähän tarkoitukseen käytetään nykypäivänä tyypillisesti lentokonetta, tarkoitukseen rakennettua vintturia tai autoa. Varhaisemmat purjelentokoneet lähetettiin ilmaan usein kumiköyden, vuoren rinteen alamäen tai katapultin avulla.

Purjelento alkaa siis avustetulla nousulla taivaalle noin 500 metrin korkeuteen. Tämän jälkeen kaikki on lentäjän itsensä käsissä. Hänen tehtävänään on etsiä sopiva nouseva ilmavirtaus, joka vie mukanaan korkeuksiin. Kun haluttu lentokorkeus on saavutettu, voi lentäjä halutessaan etsiä seuraavan nostokohdan. Purjelentämistä voi jatkaa hyvinkin pitkään, kunhan vain sopivia konetta nostavia ilmavirtauksia löytyy. Suomessa on lennetty jopa yli 1000 kilometrin lentoja purjelentokoneella. Tavallisesti purjelennon lentokorkeus vaihtelee 500 – 2000 metrin välillä.

Purjelentämisen historiaa

Purjelentokoneiden varhaisimpia luonnoksia on kehitelty jo 1400-luvulla kuuluisan tieteiljiä-taiteilija Leonardo da Vincin toimesta. Keskiajalla teknologia ei ollut kehittynyt tarpeeksi monimutkaisten lentokoneiden rakentamiseen, joten ajatus purjelentokoneista jäi hautumaan 1800-luvulle saakka. Tällöin Sir George Caley teki merkittäviä läpimurtoja aerodynamiikan perusteiden tutkimisessa ja kehitti ensimmäisen ilmaa raskaamman lentolaitteen. Vuonna 1853 Caley lennätti ensimmäisen aikuisen ihmisen Bromptonin laakson yli. Vauhtinsa lentoon käytetty lennokki sai alamäestä. Caleyn keksintöihin lukeutuu myös kuminauhavetoiset lennokit, jotka saavat lentovauhtinsa ihmisvoimin venytetyn kumiköyden avulla.

Merkittävä henkilö purjelentämisen ja koko lentoliikenteen kehittymisen saralla oli myös saksalainen Otto Lilienthal. Lilienthal oli ensimmäinen ihminen, joka teki purjelentoja rutiininomaisesti vuodesta 1891 lähtien. Liitokoneensa hän suunnitteli ja rakensi itse. Kaikkien aikojen ensimmäinen valokuva lentävästä ihmisestä on otettu Lilienthalista. Otto Lilienthal ehti tehdä yli 2000 purjelentoa vuosien 1891 – 1896 välillä. Lentokorkeus oli hänen lennoillaan matala ja nopeus alhainen. Vuoden 1896 elokuussa tuulenpuuska tarttui hänen liitokoneensa siipeen ja Lilienthal tippui maahan 17 metrin korkeudesta murtaen selkärankansa.

Purjelentokoneet nykypäivänä

Purjelentokoneet valmistetaan nykypäivänä pääosin lujitemuovista, joka on vahvistettu lasi- ja hiilikuidulla. Myös alumiinirakenteisia koneita tuotetaan jonkin verran. Koneiden suunnittelussa on tärkeää minimoida aerodynaaminen vastus, jonka kone aiheuttaa. Tästä syystä purjelentokoneissa on tyypillisesti kapea ja pitkä runko, optimoitu ja muototarkka siipiprofiili, pitkät siivet, sisäänvedettävä laskuteline ja sileä pinta. Kaikki nämä ominaisuudet vaikuttavat koneen liito-ominaisuuteen, jonka tulee luonnollisesti purjelentäessä olla äärimmäisen hyvä. Kontrolloituun laskeutumiseen käytetään nykyajan purjelentokoneissa lentojarruja, jotka heikentävät siiven nostetta.

Purjekoneen mittaristosta löytyy useimmiten korkeusmittari, nopeusmittari, sähköinen ja mekaaninen variometri eli nousu- ja laskunopeusmittari, sekä kompassi. Myös GPS-vastaanottimia käytetään koneissa yleisesti. Ennätysten ja kilpailusuoritusten vahvistamiseen käytetään koneissa lennontallenninta. Purjelentokoneiden mittaristo on tyypillisesti valmistusmaasta riippumatta mailimittari. Ainoastaan suomalaisissa purjekoneissa käytetään metrisiä mittareita. Saksa kuuluu maailman johtaviin purjekonevalmistajiin ja sen lisäksi mainitsemisen arvoista purjekonevalmistusta on myös Slovakiassa, Liettuassa ja Puolassa. Suomessa purjekoneita on valmistanut muun muassa Polyteknikkojen Ilmailukerho. Heidän koneistaan PIK-20 voitti vuoden 1976 MM-kisoissa kolme ensimmäistä sijaa.

Purjelentäjän lupakirja

Purjelentäjän lupakirjan saamiseksi täytyy sen suorittajan ensinnäkin täyttää purjelentämiseen vaadittu lääketieteellinen kelpoisuus. Tämän jälkeen tulee tutustua ilmailun teoriaan, kuten esimerkiksi ilmailun säädöksiin, purjelentokoneen rakenteisiin ja -mekanismeihin, aerodynamiikkaan, ohjausoppiin ja lentotoimintamenetelmiin, purjelentokoneen käyttöön ja hoitoon, lentosuunnistukseen sekä radiopuhelinliikenteeseen. Lento-opetuksen saralla tulee lupakirjan suorittajan lentää vähintään 10 lentotuntia purjelentokoneella sekä vähintään 50 lentoa purjekoneella, joista vähintään 10 kappaletta on yksinlentoja ja 30 koululentoja. Lento-opetukseen sisältyy myös 100 kilometrin matkalento lennonopettajan kanssa.

Harrastusmahdollisuudet

Suomessa purjelentoa voi nykypäivänä harrastaa joka puolella maata. Lentokausi painottuu sääolosuhteiden vuoksi kesäaikaan. Kausi alkaa tavallisesti maalis-huhtikuussa ja jatkuu aina syyskuun lopun tietämille saakka. Maastamme löytyy useita purjelentoa varten perustettuja erityisiä ilmailukerhoja, joissa lajia voi lentolupakirjan saatuaan harrastaa. Kerho tavallisesti omistaa ja huoltaa purjelentokoneita ja toiminnan rahoitus hoituu jäsenmaksuilla. Purjelentoon mieltyneet henkilöt voivat myös tehdä harrastuksestaan tavoitteellista niin halutessaan, sillä lajissa kilpaillaan niin harrastajatasolla kuin SM-, EM-, kuin MM-tasollakin.

adminy

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *