Pienlentokoneet

Pienlentokoneet

Jokainen tämän päivän sotilas- tai siviililentäjä on jossain vaiheessa uransa aikana lentänyt pienlentokoneella. Se on erittäin suosittu lentokonetyyppi varsinkin lentokoulutuksen aikana, jolloin käytetään ultrakevyitä koneita, yleisilmailukoneita ja purjekoneita riippuen haetusta lentolupakirjasta. Yleisilmailukoneiden ollessa suosittuja matkailu- ja lentotaksiliikenteessä, niin ultrakevyet koneet ja purjekoneet ovat nykyaikana enemmänkin harrastelijoiden käytössä. Lentokoneharrastelu onkin nostanut päätään Suomessa erityisesti viimeisen kymmenen vuoden sisällä, sillä etenkin ultrakevyet lentokoneet eivät maksa paljoa ja harrastuspiirit ovat hyvin ammattitaitoisia.

Yksitasoiset pienlentokoneet kehittyivät varsinkin 1920-luvun aikana, jolloin tuotettiin ensimmäisiä yksimoottorisia ja -tasoisia malleja erityisesti ilmavoimien koulutuskäyttöön. Saksalainen kaksipaikkainen Klemm KI 25 oli ensimmäinen suosittu malli, ja se oli rakennettu vanerista ja kankaista. Yhdysvaltalainen Cessna rakensi ensimmäisen merkittävän yleisilmailukoneen, Model A:n, 1920-luvun puolessa välissä. Yhtä lailla suomalaiset toivat markkinoille kaksi mallia: harrasterakenteisen Blomqvist-Nyberg -mallin ja Valtion lentokonetehtaan valmistaman VL Sääsken. Ensimmäiset mallit ja niiden menestys siivittivät pienlentokoneiden suosion nousua 1930-luvun aikana.

Yleisilmailukoneet

Yleisilmailukone termiä käytetään kaikista niistä lentokoneista, joiden suurin lentoonlähtöpaino on alle 5 760 kiloa. Ensimmäiset kehitellyt pienlentokoneet olivat pääosin sotilas- ja koulutuskäytössä maailmansotien aikana, mutta yksi amerikkalainen lentokoneyhtiö, Cessna, on ollut mukana alusta asti. Sen koneita käytetään edelleen yleisesti ottaen eniten ympäri maailmaa. Cessnan tehtaan valmistamat yleisilmailukoneet ovat rikkoneet monia aikansa ennätyksiä esimerkiksi nopeimman yksimoottorisen koneen maailmanennätyksen ja eniten tuotetun lentokonemallin ennätyksen (Cessna 172). Nykyään suosituimpia malleja ovat Cirrus RA2 ja Robinson R44.

Yleisilmailukoneiden käyttötarkoituksia on lukemattomia. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi ilmatarkkailuun, tavaroiden kuljetukseen, nähtävyyksien esittelyyn, matkustajatoimintaan, lentomainosten näyttämiseen ja harrastustoimintaan. Siviililentäjien perustutkinto suoritetaan myös yleisilmailukoneilla. Monipuolisten käyttötarkoituksien ja edullisten ylläpitokustannuksien takia se on myös suosittu konemalli harrastajien keskuudessa. Yleisilmailukoneessa on yleensä yksi moottori, ja ne voivat olla 2-8 -paikkaisia. Moottorit voivat olla suihkumoottoreita, potkuriturbiineja tai mäntämoottoreita. Tällä hetkellä yleisilmailukoneisiin ollaan kehittämässä myös täysin sähköllä toimivia moottorimalleja, joiden odotetaan laskevan lentokustannuksia murto-osaan nykyisestä.

Ultrakevyet lentokoneet

Ultrakevyiksi lentokoneiksi sanotaan yksi- tai kaksipaikkaisia kevytrakenteisia pienkoneita, joita on rakennettu kaupallisesti tai harrasteena. Konemalli kuuluu niin sanottuun liite II -luokkaan, joka kuitenkin rajoittaa sen käyttöä kaupallisessa tarkoituksessa. Ultrakevyitä koneita käytetäänkin eniten kouluttamiseen. Ensimmäisiä ultrakevyitä koneita nähtiin taivaalla 1970-luvulla. Ensimmäiset koneet olivat kaksitahtimoottorilla varustettuja painopisteohjattuja riippuliitimiä, joita kutsuttiin nimellä Ultra-A. Vuosikymmen myöhemmin kehitettiin Ultra-B -konemallit, joita ohjattiin ohjainpinnoilla. Niistä kehittyivät edelleen yleisilmailukoneita pienemmät, harrasterakenteiset koneet, joiden moottoreina käytettiin autojen moottoreita.

Nykyään ultrakevyet koneet on määritelty tarkemmin painopisteohjattuihin A-luokan liitimiin ja B-luokan ultrakevyisiin, tyyppihyväksymättömiin lentokoneisiin. Suomessa niitä on rekisteröity noin 500 kappaletta. Suomalaiset koneet ovat pääosin alle 450 kilon maksimilähtöpainoisia. Pienen kokonsa ja kevyen kilomääränsä takia koneisiin ei voida lisätä paljon lisäpainoa, jonka ansiosta suomalaisittain ultrakevyillä koneilla tapahtuvasta lentämisestä käytetään termiä kevytilmailu. Yleisesti B-luokan koneen matkalentonopeus on 150-200 kilometriä tunnissa. Tunnettuja valmistajia ovat esimerkiksi suomalainen Atol Avion Oy, Aeropro s.r.o. ja Halley Inc.

Vesilentokoneet

Vesilentokone on pienlentokonemalli, joka nousee ja laskeutuu veden päälle. Vesilentokoneet voidaan lajitella vielä kahteen alaryhmään: lentoveneisiin ja vesitasoihin. Vesitason voi erottaa normaalista pienlentokoneesta sen alapuolella olevista jalaksen kaltaisista kellukkeista, kun taas lentoveneessä koko koneen runko on venemäinen. Lentoala on myös keksinyt kolmannen vesilentokonetyypin nimeltään amfibiolentokone, jossa on sisäänvedettävät renkaat joko kellukkeissa tai rungossa. Vesilentokoneet ovat suurilta osin yksi- tai kaksimoottorisia. Valmistajat ovat kuitenkin luoneet myös isompikokoisia vesitasoja, joissa on jopa neljä potkumoottoria tai suihkumoottori.

Vesilentokoneet olivat suosittuja jopa ennen yleisilmailukoneita. Vesilentokoneet olivat menestyneitä matkustajalentokoneita 1920-40 -lukujen aikana, ennen maalentokenttien kehitystä. Kuitenkin toisen maailmansodan aikana vesilentokoneiden käyttö väheni merkittävästi, koska niiden hidasta lentonopeutta pidettiin vaarantavana tekijänä vihollistulessa. Suomessa vesilentokoneita käytetään nykyään etenkin yleisilmailussa ja ne ovat melkeinpä poikkeuksetta yksimoottorisia malleja. Niiden lentäminen vaatii kuitenkin lentäjältä erillistä koulutusta ja paljon aikaisempaa kokemusta. Tästä huolimatta Suomen tuhannet järvet tarjoavat kesäisin ihanteelliset olosuhteet harrastelennoille, matkustusliikenteelle ja turistitoiminnalle.

Pienet suihkukoneet

Tunnetuin pieni suihkukonetyyppi on liikelentokone. Yleisesti ottaen ne ovat alle 20-paikkaisia ja kaksimoottorisia lentokoneita, joita käytetään erityisesti taksiliikenteessä ja poliitikkojen sekä liikemiesten kuljetuksessa. Niiden suosio on suorastaan räjähtänyt 2000-luvun puolessavälissä niiden kätevyyden, laajan lentoverkoston ja asiakasyritysten katteiden kasvaessa. Ne pystyvät lentämään melkein samoissa korkeuksissa kuin matkustajakoneet, mutta lentonopeus on pienempi. Liikelentokoneita muistuttavat 4-6 -paikkaiset kevytjetit ovat suosittuja etenkin taksiliikenteessä Euroopan ja Yhdysvaltojen taivailla. Euroopassa niitä käytetään ruuhkaisilla väylillä kuten esimerkiksi Rooman ja Lontoon välillä.

Purjelentokoneet

Purjelentokoneet mielletään usein pieniksi lentokoneiksi, vaikka niiden toimintaperiaate on täysin erilainen. Ne ovat ilma-aluksia, jotka hyödyntävät nousevia lämpimiä ilmavirtauksia, rinnetuulia ja aaltovirtauksia. Moottori ei ole siis niiden päätoiminen voimanlähde, vaikka joissain malleissa onkin pieni moottori. Sitä voidaan käyttää pelkästään laskeutumisen ja nousun aikana. Ideaalia suoritusta varten moottori vedetään matkakorkeudessa sisään. Purjekoneet hinataan ilmaan moottorilentokoneen, vinttuurin tai joskus myös auton avulla. Ne ovat yleensä yksi- ja kaksipaikkaisia. Moottorit sisältävät koneet lajitellaan erikseen moottoripurjekoneiksi.

 

 

adminy

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *